Mitä ihmettä, alpakoita Suomessa?

Ensikohtaamiseni alpakoiden kanssa oli hämmentävä. Mitä Andien rinteillä, 4000 m korkeudessa elävät kamelieläimet tekevät varsinais-suomalaisella pellolla? Nuo hurmaavat kerityt pörröpäät näyttivät kuitenkin olevan kuin kotonaan ja tulivat uteliaina katselemaan tulijoita aidan viereen. Oli kesä 2017 ja kävin ensimmäisen kerran Mathildedalissa Ruukin Kehräämöllä. Siitä alkoi kiinnostukseni alpakoihin ja varsinkin alpakan villaan. Tässä pieni esittely alpakoista.

Alpakka

Alpakoiden tarina alkaa 5000 vuotta sitten Andien rinteiltä Perusta, jossa Inkojen esi-isät kesyttivät villistä Vikunjasta kotieläimen. Tuhansien vuosien aikana Vikunjasta jalostui kantojuhdiksi jykevärakenteiset ja vahvat laamat ja pienemmät pehmeää villaa tuottavat alpakat. Alpakkalajeja on kaksi. 90% maailman alpakkakannasta on tuuheaturkkisia Huacaya-alpakoita ja 10% pitkäkarvaisia Suri-alpakoita.

Huacaya alpakka

Ennen kerintää, täydessä karvassa oleva Huacaya-alpakka on vastustamaton näky. Se muistuttaa pörheää nallekarhua, jota on pakko käydä salaa halimassa leluosaston nurkassa. Puhdasrotuisen, pitkälle jalostetun Huacaya-alpakan villa kasvaa tiheänä turkkina kohtisuoraan vartalosta ulospäin ja se on voimakkaasti siksakmaisille kiharoille kähertynyt. Mitä enemmän vekkejä (crimp) villassa on tuumaa kohden, sen laadukkaammasta villasta on kyse.

Huacaya-alpakoita on kolmea pääväriä, valkoisia, mustia ja ruskeita. Alpakat voivat olla myös monivärisiä tai laikukkaita. Ruskeita on myös montaa eri sävyä. Alpakan villan monet luonnolliset sävyt takaavat värjäämättömänäkin laajan väriskaalan lankoihin.

Alpakan kerintä

Parhaat Huacaya-alpakat voivat tuottaa jopa 6 kg villaa kerintäkerralla. Amerikassa joillakin alueilla alpakat keritään 2 kertaa vuodessa. Silloin yhden alpakan villantuotanto voi nousta jopa yli 10 kiloon vuodessa. Suomessa alpakat keritään kerran vuodessa. Paras ajankohta kerimiselle on toukokuu, tai kun päivän keskilämpötila on noussut plussan puolelle.

Kerinnän ajaksi alpakan jalat sidotaan ja se asetetaan kyljelleen alustalle makaamaan. Ensin keritään satulan alue, eli se alue selästä, jossa on eläimen hienoin villa. Tämä villa otetaan erilleen. Karkeampi villa jaloista ja vatsan alueelta erotellaan omaan osaansa. Näistä villoista saadaan karkeampaa mattolankaa. Kaulanalueen ja pään villoista saadaan hyvälaatuista lankaa. Oikeaoppinen kerintä tapahtuu pitkin yhtenäisin liikkein ja villa irtoaa kauniisti kokonaisena mattona. Kerinnässä tapahtuvat virheet, (kaksoisleikkuu) tekevät villan laadusta heikon. Mitä tasalaatuisempaa raakavilla on, sitä korkealaatuisempaa lankaa siitä voidaan valmistaa. Siksi villan erottelu jo kerimisvaiheessa on erittäin tärkeää.

Tässä Juha Salmisen kuvaama lyhytfilmi, joka on kuvattu Ruukin Kehräämö & Puoti -yrityksen toimitusjohtajan, Sini Honkalan alpakoiden kerinnästä keväällä 2019 Mathildedalissa. Mitä näistä villoista sitten syntyikään, kerrotaan toisessa postauksessa. Ja siitä, jos mistä, minä olen niin innoissani!

Ihanaa talvenalkua villojen ja puikkojen parissa toivottaa,

Piia Maria

Jos filmi ei näy, katso kerintä tästä.

Alpakkalanka ja neuleohje kutsuvat, kurkista kauppaan !