Angoralangan kehrääminen

Eettisesti tuotetun angoralangan kehrääminen.

Tervetuloa kurkistamaan Ruukin Kehräämölle. Tässä postauksessa kerron kokemuksiani angoralangan kehräämisestä. Viime marraskuussa pääsin muutamaksi päiväksi karstan ääreen, kun kehräämöllä tehtiin Tampereen Kädentaidot -messuille angoralankaa. Tämä huikean hieno kokemus on tarinan arvoinen.

Valmiit langat myytiin messuilla lähes kokonaan loppuun. Onneksi uusi lankoja valmistuu koko ajan lisää. Angoralanka on nimittäin monessa suhteessa hyvin erityistä. Kaninkarva on uskomattoman pehmeää. Sillä on erinomainen lämmöneristävyys ja se sitoo kosteutta poikkeuksellisen hyvin. Kuidulla on siis paljon huikean hienoja ominaisuuksia. Tässä roikkuu vaan se surullisen kuuluisa mutta.

Angorakanien kasvatus ja eettiset ongelmat

Angoralanka on ollut pitkään boikotoimani tuote. Kaksituhattaluvun alussa tekstiiliteollisuutta järkytti PETA:n dokumentoinnit angorakanien kasvatuksesta Kiinassa. Siihen aikaan 90% angoran kuidusta tuotettiin Kiinassa. Eläimiä kasvatettiin hirvittävissä olosuhteissa ja karva nyhdettiin käsin repimällä elävien eläinten turkista. En voinut kuvitellakaan ikinä ikinä ikinä käyttäväni angoraa yhdessäkään neuleessa, en teollisissa tuotteissa tai käsityömalleissa. En ollut järkytykseni kanssa yksin. Angora katosi pitkäksi aikaa suunnittelijoiden pöydiltä ja tekstiiliteollisuuden valtavirrasta.

Tätä taustaa vasten en varsinaisesti ilahtunut, kun kuulin Ruukin Kehräämön valmistavan angoralankoja. Mutta helpotuksekseni tarina näiden lankojen takana on onnellinen. Ruukin Kehräämön lankoihin käytettävä kaninkarva tulee pääasiassa suomalaiselta Villiniityn tilalta. Loput kaninkarvat ostetaan muilta suomalaisilta pientuottajilta.

Villiniityn tilalla kaneja kasvatetaan rakkaudella ja niistä pidetään hyvää huolta. Karva keritään tai leikataan saksilla, ihan niin kuin pitääkin. Kun näin alla olevan videon, häipyivät viimeisetkin epäilyksen siemenet. Näillä kaneilla on hyvä olla. Voin siis hyvällä omatunnolla nauttia lankojen kehräämisestä ja fiilistellä lopputuloksena syntyneitä hurmaavia lankoja.

Piki-kani on tottunut kerintään ja nauttii silminnähden kaikesta huomiosta ja hellittelystä. Aikamoinen söpöliini.

Angorakaneja on monenvärisiä: valkoisia, vaalean ruskeita, kanelin värisiä ja eri harmaansävyisä. Ruukin kehräämöllä näitä kuituja ei värjätä. Värjäämötön karva säilyttää parhaiten luonnolliset ominaisuutensa eikä kemikaaleilla pilata arvokasta kuitua. Angorankanin karvan väri määrittää siis langan pohjavärin. Jotta värejä saataisiin enemmän, kehrätään kaninkarvan sekaan noin 10% villisilkkiä. Nämä vapaana luonnossa elävien silkkiperhosten kokongit on värjätty luonnonväreillä. Näistä materiaaleista siis lähdetään liikkeelle.

Angorakaneja on useita erivärisiä. Tässä pinossa on kanelinväristä kaninkarvaa. Valmiiden lankojen pastellisävyt syntyvät kaninkarvan sekaan kehrätystä villisilkistä. Silkki on värjätty luonnonväreillä. Värin lisäksi tässä sekoituksessa on toinenkin etu. Silkin pitkä kuitu sitoo lyhyttä kaninkarvaa ja tekee langasta kestävämmän.

Päiväni kehräämöllä -otteita päiväkirjasta

Minun tehtäväni on syöttää karstaan tietty määrä erottelijassa esikäsiteltyä angorankarvaa ja silkkiä. Kyllä siinä saa kokematon pistää vauhtia hommaan, jotta oikeat grammamäärät asettuvat hihnalle ajoissa. Samaan aikaan valvon karstan nopeutta ja tynnyreihin valuvan villatopsin metrimäärää. Tynnyri toisensa jälkeen siirtyy venyttäjään. Sieltä kehruukoneeseen ja kertaajaan. Lopuksi lanka vielä kuljetetaan höyrytysputken läpi ennen vyyhdittämistä.

Valmistamme parin päivän aikana valtavan määrän lankoja ja ällistyttävän paljon eri värejä. Tässä väriasiassa putoan kärryiltä jo alkumetreillä. Ruukin Kehräämön Leena puhuu monologina kuinka värit sekoittuvat, kun näin ja näin syötetään karstaan ja näin ja näin sekoitetaan venyttäjässä ja sitten noin ja noin menevät kehruukoneeseen. Nyökyttelen päätäni tyhmä hymy naamalla ja esitän ymmärtäväni asiasta jotakin. Tosiasiassa en tajua ollenkaan ja jokainen uusi värierä on yllätys. Ja taas purskahdan riemunkiljahduksiin : iiiiiiih, miten tästä tulikin näin hienon värinen! Välillä tunnen itseni hölmöksi ja nolostun lapsellisesta innostuksestani. Mutta sitten annan mennä. Onhan tämä vaan niin ihanaa. Että eiköhän vaan nautita.

Lopulta laatikot ovat täynnä ihastuttavia 50 g:n vyyhtejä ja saan käyttää luovuuttani keksiessäni nimiä näille väreille.

Saan vastuullisen tehtävän. Syötän karstaan tietyn määrän kuituja tietyllä nopeudella. Toisesta päästä konetta tulee ulos villatopsi. Se kerääntyy löyhänä pinona tynnyriin, josta se siirretään eteenpäin venyttäjään.

Karstasta villatopsit siirtyvät venyttäjään. Sini selostaa mittareista ja kertoimista ja kuinka monta kertaa venytetään ja mitkä värit menee yhteen. Aivan, aivan, sanon ja yritän vaikuttaa asiantuntevalta.

Leena opettaa kuinka loogisesti päättelemällä värit voi nähdä päässään. Hieman epäilen tätä metodia. Mutta ilmeisesti se toimii, koska langat näyttää niin hienoilta.

Ei ihme, että nämä langat myytiin loppuun alta aikayksikön. Mutta uusia lankoja on tehty jo paljonkin. Osaan langoista lisätään myös hieman alpakan villaa. Tämä tekee langasta monikäyttöisemmän, koska alpakan kuitu lisää lankaan hieman joustoa. Alpakkaa on langassa kuitenkin niin vähän, että angoran pörröinen pehmeys tulee hyvin esiin.

Kotiliesi Käsityön angorahuivi

Kotiliesi Käsityö -lehdessä on vuoden vaihteesta alkaen julkaistu uutta Designer neuleet -palstaa. Minä olen yksi tämän palstan neulesuunnittelijoista. Ei ihme, että halusin käyttää ensimmäiseen tuotteeseeni angoralankaa. Tästä angora/villisilkkilangasta syntyi origami-kuvioitu huivi. Huivin ohje on julkaistu numerossa 2/22.

Jos haluat kuulla jatkossa lisää tarinoita kehräämöltä, liity blogin tilaajaksi. Tilauslomake löytyy blogin sivupalkista.

Ihanaa kevättä toivottaa,

Piia Maria